Tänään olen jälleen uuden edessä. Rakkautta olen etsinyt ja välillä jopa vihannut koko tunnetta. Unelmia ja haaveita tulevaisuudesta on paljon, mutta mitä äitinä voin toteuttaa? Onko oikein seurata vain omaa sydäntä ja tietää satuttavansa useita? Minun tunteet ovat jossain muualla kuin täällä. Niin se vain menee. Yksi mies elämässäni ei vain suostu poistumaan ajatuksistani enkä saa tulevaisuuttani eteenpäin ellen selvitä hänen kanssaan välejä.
Tässä sattui jännä yhteentörmäys kyseisen herran kanssa ja tunteet ovat sen jälkeen olleet hyvin sekavat. Kaipaan niin hänen syliin ja elämään.. Mutta onko se mahdollista ja saanko niin tehdä? Pelkään, että sydämeeni sattuu jälleen ja melkeinpä hyperventiloin kun ajattelen jälleen sydänsuruja. Ne eivät vain ole hyväksi kenellekään. Toisaalta, jos rehellinen puheyhteys vain säilyy niin aikuiset osaavat sopia asioistaan. Tai ainakin näin toivon. Pelkään myös, että tiedän miehen pelkäävän samoja asioita. Ajaako tuo pelko häntä pois ja miten antaisin sen kuvan itsestäni että olen tosissani hänen suhteensa? Voi, että tämä rakkausrintamalla taistelu on sitten niin vaikeaa!
Lapset kasvaa ja kehittyy. Nuo rakkaat ovat minulle tärkeintä elämässä. Mutta samalla mietin, mitä sitten teen kun he ovat isompia eivätkä tarvitse minua joka hetki. Minulla on itselleni aikaa ja tilaa. Onhan minulla tietysti harrastuksia, joihin uppoutua sitten kunnolla. Nautin todella paljon seurata lapsien kehitystä ja tukea kohti aikuisuutta. Onkin jännä katsoa, millaisia noistakin kuoriutuu 😀 Kaikkeni teen, että kunnon kansalaisia.. Mutta jokainen tekee valintansa elämässään ja tärkeintä on ottaa vastuu olemisestaan/elämisestään ja toimistaan. Tärkeintä minulle on, että lapseni ovat tyytyväisiä elämäänsä ja rakastavat sitä.
Ompelukone on laulanut tämän aamun ja pitäisi lisätä kuvia taas tuotoksista. Mutta nyt arki kutsuu! Vaipanvaihdolle siis ja ulos 🙂
Kaunista lanka-lauantaita kaikille lukijoilleni ja kiitos siitä tuesta, mitä olen saanut. Minulla on ihanat ystävät…